Santra
“Itku pitkästä ilosta, pieru kauvoin nakramasta!”
Joskus Santra lirvauttaa tuhansia vuosia suusta suuhun kulkeneen Marjatan laulun, jonka Lönnrot aikoinaan kirjasi Kalevalaansa. Joskus kajahtaa laulu valloilleen päässeestä pimpistä, joka tuli hulluksi ja läksi Pietariin. Perunoille on laulunsa, saunomiseen loitsunsa, haavoille sanansa. Santran muisti on hyvä, koska hän syö marjoja ja kutoo monimutkaisia lapasia, kinthaita. Vienankarjalainen 95-vuotias Santra Remsujeva muistaa tuhansia ja tuhansia karjalaisia lauluja, tarinoita, loitsuja ja sananlaskuja.
Elokuva koostuu pienistä arjen hetkistä, animaatiokohtauksista, sekä arkistomateriaalista. Elokuva on eräänlainen maagisrealistinen tunnelmien kollaasi Vienankarjalaisesta katoavasta tavasta olla ja elää. Viena on se ainoa paikka maailmassa, jossa karjalaista laulamisen, itkemisen ja nauramisen, tarinankerronan kulttuuria vielä ilmentyy. Vienassakin Santran talo on ainoita taloja, jossa lauluja ja tarinoita pulpahtelee luonnollisesti, jossa henki ja maallisuus kulkevat vieretysten.
”Wiha wiepi wiljan maasta, keteus kalan merestä.”
Tekijät
| ohjaaja | Miia Tervo |
| kuvaus | Sini Liimatainen, Miia Tervo |
| animaatio | Ami Lindholm |
| leikkaus | Kristiina Karsten |
| äänisuunnittelu | Yrjö Saarinen |
| tuottaja | Cilla Werning |
Kuvat
